Olen pahoillanni mutta jäljelle jääneet eivät jatku enään.  Halusin vain ilmoittaa ettei kannata odottaakaan seuraavaa osaa. Sori.

T: JUli

Moi! Tässä tämä nyt on, lukekaa kiitos. :)

Alisa heräsi mustalta sohvalta. Hän oli herännyt koviin ääniin. Alisa nousi ylös ja jähmettyi. Missä hän oikein oli?

”Ai, heräsithän sinäkin lopulta. Luultiin jo että olit kuollut.” Sarkastinen ääni puhutteli häntä.

Alisa katsoi äänen suuntaan. huoneen toisella puolella istui neljä henkilöä.

”Oletko sinä tämän takana?” Tiukkasi mies jolla oli mustat pitkät hiukset ja tumma iho.

”Hä?” Alisa vastasi fiksusti.

”Idiootti. Eikö sinulla riitä aivokapasiteettiä edes sen seikan havaitsemiseen, että jos hän olisi tästä vastuussa, hän ei luultavimminkaan nukkuisi rauhallisesti tuossa sohvalla” Ärähti mies silmälasien kanssa.

”Pidä vain turpasi kiinni tai saat tehdä tuttavuutta herra nyrkin kanssa!”     

”Hei! Rauhoittukaa nyt. Älkää pahentako tilannetta!” Puuttui keskusteluun joukon ainoa nainen. Nainen oli kuvan kaunis ja hänen äänensäkin oli helinää korville. Molemmat miehet vaikenivat, mutta mulkoilivat toisiaan siihen suuntaan että tämä ei jäisi tähän.

”Anteeksi, mutta voisiko joku selittää mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Alisa kysyi ja katseli kaikkia neljää hieman levottomasti. Mies jolla oli Vaaleaakin vaaleammat hiukset nousi ylös ja käveli seinän viereen.

”Sinäkään et siis tiedä mitä tapahtuu.” Hän huokaisi ”Näyttää siltä että joku psykopaatti hullu on kaapannut meidät ja lukinnut tänne soppeen. Heräsimme kaikki samanlailla kuin sinä. Täältä. Olemme yrittäneet miettiä syytä tähän sillä aikaa kun sinä olet vedellyt hirsiä. Minun nimeni on muuten Aron Vaahtera” Aron hymyili, mutta aika kireästi.

”Minun nimeni on Alisa Kannel.” Alisa esittäytyi. Kaunis nainen tuli lähemmäs.

”Minä olen Raakel Metso ja nuo kaksi riitapukaria ovat Aleksi Haiku ja Mika Miettinen.”

”Siis kukaan teistä ei tiedä mitään syytä miksi olemme siepattu?” Alisa kysyi huokaisten.

Mika katsoi tätä ja huokaisi. Kaikenlaisia friikkejä elämässään joutuukin kohtaamaan, ja missä tilanteessa.

”Minun tapauksessani voisi tietenkin olla raha. Olen kuuluisasta ja rikkaasta perheestä. Minut olisi ihan hyvin voitu kaapata vaurauteni takia.” Mika huokaisi ylimielisesti. ”Tai sitten suuren älykkyyteni takia.”

Aleksi katsoi Mikaa inhoten. Huomasi kyllä ettei hän pitänyt Mikasta alkuunkaan.

”Mutta se ei sovi tähän tilanteeseen. En ole itse kovin rikas vaikka vanhempani olivatkin kuuluisia. Ei olisi ollut mitään järkeä kidnapata minua myös.” Raakel huomautti.

”Niin tai näin. Oletteko te vielä tutkineet tätä taloa?” Alisa kysyi ja silmäili huonetta.

”Olemme. Täällä on vain tämä keittiön ja olohuoneen yhdistelmä ja sitten pari vessaa ja tuo käytävä tuolla. Sen varrella on ovia mutta kaikki ovat lukossa.” Aron sanoi ja asteli käytävään. ”Tule niin näytän”

Alisa seurasi häntä käytävään ja muut seurasivat hänen jäljessään. Pitkän käytävän varrella oli kuusi ovea. Yksi niistä oli videokamera valvottu.

”Huomaatko? Kaikki ovet ovat lukos.. Aaagh!”  

Aron oli varomattomasti nojannut oveen joka ei ollutkaan lukossa ja oli heilahtanut sisälle huoneeseen. Se oli..

”Makuuhuone!” Alisa huudahti ja kurkisti sisään.

”Kaikki ovet ovat auki. Ääh.. paitsi tuo videokamera-ovi.” Alisa totesi synkkänä.

”Näissä myös lukee meidän nimemme. Jokaiselle on oma huone.” Aron sanoi ja nousi ärsyyntyneenä ylös.

  Alisan huone.  Aleksin huone.  Raakelin huone.  Aronin huone.  Mikan huone.

”Mitä hitt..” Mika huusi kun näki oman huoneensa. ”Tämähän on kuin naiselle tehty! En hyväksy tätä. En alkuunkaan. Alisa vaihda huoneita kanssani. Sinunkin on parempi kuin tämä!”

”Ei käy. Minä tykkään omastani." 

”Vooi kun ikävää!” Aleksi voivotteli teko-myötätuntoisella äänellä. ”Minun huoneeni sopii todella hyvin minulle. Karski ja miehekäs. Ei tuommoinen muijamainen koppi.” Aleksi ulvoi naurusta ja Mika kihisi kiukusta.

”Eihän tämä nyt paha ole.” Aron sanoi keventääkseen tunnelmaa.

Mika vain mulkaisi Aronia halveksien ja painui keittiö-olohuonetilaan.

”Minun huoneeni on myös kaunis, mutta en tiedä pitäisikö minun todella iloita tästä. Sehän kuitenkin on vähän niin kuin vankila.” Raakel huokaisi ja silmäili käytävää onnettomana. Kylmät väreet väräjivät hänen ihollaan.

”Tulkaa äkkiä tänne!” Kuului Mikan ääni keittiöstä. Kaikki säntäsivät keittiöön katsomaan mikä oli hätänä.

Mika seisoi valmiiksi katetun pöydän vieressä ja hänen käsissään oli paketti.

”Löysin tämän pöydältä.” Mika sanoi kiihtyneesti. Kaikki kerääntyivät Mikan ympärille ja Mika avasi varovasti paketin. Paketista paljastui videonauha. Mika asteli olohuoneeseen ja työnsi nauhan videonauhuriin.

Kaikki katsoivat ruutua varuillaan. Nauha rätisi ja sitten kuvaruutuun ilmestyi kuva.

”Tervetuloa Gudoniin.” Kuului miehen ääni nauhalta. ”Te varmaan ihmettelette mitä te teette täällä talossa, mutta oikeastaan jokainen teistä taitaa tietää jo syyn. Te olette Seitsemänsien jälkikasvu ja tietenkin te siinä tapauksessa kuulutte meille. Te ette ole oikeita ihmisiä vaan te kuulutte tieteelle. Olette toivon mukaan jo nähneet huoneetkin. Tästä tulee teidän kotinne. Ette voi päästä pois joten älkää yrittäkö mitään, vaan totelkaa rauhassa antamiamme käskyjä. Ja kun aika on kypsä, te viisi saatte olla klooni-armeijamme päälliköitä. Annamme teille oikeanlaista harjoittelua ja treeniä tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin pyydän teitä nauttimaan herkullisesta ateriastanne. Näkemisiin.” Kuvaruutu pimeni. Oli aivan hiljaista.

 

”Tämä ei ole yhtään hauskaa!” Raakel huusi ja hän näytti olevan itkun partaalla. ”En minä halua jäädä tänne!”

”Siinäkö kaikki?!” Mika huusi.

”Mitä ovat nämä Seitsemännet? Ja mekö olisimme heidän jälkikasvunsa?” Mika pauhasi vimmoissaan.

Aron tuijotti eteenpäin järkyttyneenä. Kyllähän hän aina oli tiennyt että hän ei ollut tavallinen, ei todellakaan mutta kun kuuli jonkun sanovan ettei hän ollut oikea ihminen ja että hän kuului tieteelle..Se jotenkin sykähdytti ikävästi häntä.

Aleksi räyhäsi tv:n vieressä, mutta Alisa asteli ruokapöytää kohti. Tämä istuutui pöytään ja muut katsoivat häntä ihmetellen.

”Aiotko todellakin syödä tuota?” Mika kysyi ärsyyntyneenä ja ihmetellen taas kuinka alkeellinen Alisa pystyi välillä olemaan.

”No.. Ei tämä varsinaisesti paljoa houkuta, mutta... minulla on kauhea nälkä! Kuin en olisi syönyt päiväkausiin..” Alisa parahti ja muutkin huomasivat nälkänsä. Ruoka tuoksui hyvälle ja kaikki katsoivat epävarmoina toisiaan.

 

 

 

Lopulta Aleksi ja Raakel istuivat Alisan seuraksi pöytään. Mika katsoi Aleksia halveksien.

”Hei come on!” Aleksi sanoi ja katsoi Mikaan ja Aroniin. ”Jos he juuri äskön sanoivat että he aikovat pitää meitä vankeina, tuskin he myrkyttäisivät tätä ruokaa.”

Muutkin kaksi istahtivat pöydän ääreen ja he aloittivat syömään. Ruoka oli taivaallista. Kuin kaikki maailman ihanimmat maut olisivat ryöpsähtäneet maku-nystyröille.

Kun kaikki olivat syöneet, Aron nousi pöydästä ja kääntyi selin muihin.

”Minusta tuota ruokaa oli hieman vaikea sulattaa. Se oli aika hapanta vaikka tuoksuikin niin hyvälle. Mitä mieltä te olette?” Ei vastausta.

Aron kääntyi ja näki kaikkien muiden istuvan vain hiljaa paikallaan.

 

”Ööh... Haloo? Onko jokin vialla?”

Muut kohottivat katseensa ja jokin tuossa katseessa herätti Aronin itsesuojelu vaiston. Muut syöksähtivät äkkiä eteenpäin ja Aron melkein kaatui kompuroidessaan karkuun.

”Mitä hittoaaaaaaaa!!” Aron kirkui ja juoksi käytävään, mikä ei ollut kovin viisasta sillä käytävän päässä ei ollut mitään muuta kuin vanha kirjahylly.

Umpikuja.

”Shit!”

Tässä oli nyt tämä kakkos jakso. Kesti hieman tehdä tämä, mutta tehty se nyt on. Kommentoikaa pliis :)

T: JUli

 

 

Tässä on nyt ensimmäinen osa. Ja ensimmäinen minun ja SusshEn tarina. :) Toivottavsti pidätte.

Mies joka oli pukeutunut koko mustiin lähestyi pimeässä huoneessa tietokoneen ääressä työskentelevää vanhaa miestä.

”Dr.Alava, tulin juuri laboratoriosta. Olemme valmistelleet kaikki asiat kohdalleen. Ovatko he löytyneet jo ?” Kysyi mies ja vilkaisi tietokoneen ruutua.

”Kyllä. Jokainen on löytynyt ja heidän tietonsa on analysoitu. Olemme jo saaneet soluttaudutettua heidän joukkoonsa alansa ammattilaisia. He toimivat huomenna Sinun ei tarvitse olla mistään huolissaan Kasper.” Dr.Alava vastasi rauhallisesti, mutta Kasper näki kuinka innoissaan hän oikeasti olikaan.

”Huomenna siis. Dr.Alava… äh, eno. Saanko jo nähdä datan ? ” Kasper kysyi kiusaantuneena käyttäessään nimitystä eno, sillä hän ei ollut koskaan pitänyt sellaisesta tuttavallisuudesta.

”Alisa Kannel. Juuri lääkärin tutkinnon suorittanut. Etsii para-aikaa töitä. Lukiossa ollut oppilaskunnan varapuheen-johtaja. Isä on ravintola yrittäjä ja äiti on yksi seitsemästä. Asuu omillaan lähellä sairaalaa.” Dr.Alava sanoi ja aukaisi tietokoneelle kuvan naisesta istumassa kahvilassa.

”Aron Vaahtera. Opiskelee Kreikan kielen tulkiksi. Jakaa asunnon kolmen muun miehen kanssa. Ei vietä paljoa aikaa heidän kanssaan. Kummatkin vanhemmat ovat yksiä seitsemästä. He ikävä kyllä kuolivat onnettoman Alaskan tapauksen takia. Ei siitä sen enenpää.” Dr.Alava jatkoi ja koneelle ilmaantui taas uusi kuva.

” Aleksi Haiku. Tieurakoitsija. Äiti töissä ulkomailla ja isä on yksi seitsemästä. Asuu ystävänsä luona maaseudulla. Viettää suurimman osan aikaansa läheisessä kaupungissa. Käy kuntosalilla viisi kertaa viikossa treenamassa. Vain pari läheistä ystävää.”

”Raakel Metso. Opiskelee iltalukoulussa kuvaamataidon opettajaksi, päivällä on tarjoilijana läheisessä ravintolassa. Äiti ja isä joka oli yksi seitsemästä kuolivat junatapaturmassa. Terroristit olivat asialla. Asunut siitä asti isovanhempiensa luona. ”

”Ja lopuksi. Mika Miettinen. Atk tuki-henkilö isossa firmassa. Isä on johtajana hyvä maineisessa yhtiössä. Äiti on yksi seitsemästä, mutta harmiksemme kuoli Pariisissa. Asuu yksin kerrostalossa, mutta viettää suurimman osan ajastaan töissä.” Dr.Alava huokaisi tyytyväisenä ja alkoi taas naputtaa tietokoneelle tiedostoja.

Miehet kuulevat takaansa liukuoven käyvän ja näkevät huoneeseen astuvan miehen ja naisen. Nainen tulee suoraan Dr.Alavan luokse.

”Dr.Alava, kaikki on valmiina. Joukkomme ovat sijouttautuneet kohteiden lähelle varmuuden vuoksi. Toivottavasti heitä ei tarvita ja koko homma sujuu siististi.” Nainen sanoi kalseasti. Tästä naisesta kyllä huomasi ettei hänen sydämmeensä mahtunut muuta kuin tiede.

”Kiitos Cissy. Entä mitä tietoja tuo Matias? Sinähän tulet juuri talolta?” Dr.Alava kysyi nostamattakaan katsettaan koneen näytöltä. Hän oli aina pitänyt Matiasta hieman hulttiona pojan kloppina, mutta tämä osasi silti työnsä joten häntä piti sietää.

”Niin tulen. Kaikki on mallillaan. Olemme käsitelleet myös kamerat ja automatiot. Suunnitelmat etenevät hyvin." Matias sanoi ja ryhdisti asentoaan. Dr.Alavalla oli yleensä aina jotain nalkuttamista hänen työpanostuksestaan. "Olen nähnyt heidän kuvansa ala-aulassa."

”Kyllä, saamme varsin pian tutustua näihin viiteen paremmin" Dr.Alava hymyili.

"Olen todella väsynyt." Cissy haukotteli "Mutta tästä tämä vasta alkaakin. Olen niin onnellinen! "

"Tiede-friikki" Matias mutisi.

"Gudon on valmis asutettavaksi." Kasper hymyili

"Tästä se alkaa"

Tässä oli nyt ensimmäinen osa. Aloitus. Kommentoikaa pliis :)

T: JUli