Tässä on nyt ensimmäinen osa. Ja ensimmäinen minun ja SusshEn tarina. :) Toivottavsti pidätte.

Mies joka oli pukeutunut koko mustiin lähestyi pimeässä huoneessa tietokoneen ääressä työskentelevää vanhaa miestä.

”Dr.Alava, tulin juuri laboratoriosta. Olemme valmistelleet kaikki asiat kohdalleen. Ovatko he löytyneet jo ?” Kysyi mies ja vilkaisi tietokoneen ruutua.

”Kyllä. Jokainen on löytynyt ja heidän tietonsa on analysoitu. Olemme jo saaneet soluttaudutettua heidän joukkoonsa alansa ammattilaisia. He toimivat huomenna Sinun ei tarvitse olla mistään huolissaan Kasper.” Dr.Alava vastasi rauhallisesti, mutta Kasper näki kuinka innoissaan hän oikeasti olikaan.

”Huomenna siis. Dr.Alava… äh, eno. Saanko jo nähdä datan ? ” Kasper kysyi kiusaantuneena käyttäessään nimitystä eno, sillä hän ei ollut koskaan pitänyt sellaisesta tuttavallisuudesta.

”Alisa Kannel. Juuri lääkärin tutkinnon suorittanut. Etsii para-aikaa töitä. Lukiossa ollut oppilaskunnan varapuheen-johtaja. Isä on ravintola yrittäjä ja äiti on yksi seitsemästä. Asuu omillaan lähellä sairaalaa.” Dr.Alava sanoi ja aukaisi tietokoneelle kuvan naisesta istumassa kahvilassa.

”Aron Vaahtera. Opiskelee Kreikan kielen tulkiksi. Jakaa asunnon kolmen muun miehen kanssa. Ei vietä paljoa aikaa heidän kanssaan. Kummatkin vanhemmat ovat yksiä seitsemästä. He ikävä kyllä kuolivat onnettoman Alaskan tapauksen takia. Ei siitä sen enenpää.” Dr.Alava jatkoi ja koneelle ilmaantui taas uusi kuva.

” Aleksi Haiku. Tieurakoitsija. Äiti töissä ulkomailla ja isä on yksi seitsemästä. Asuu ystävänsä luona maaseudulla. Viettää suurimman osan aikaansa läheisessä kaupungissa. Käy kuntosalilla viisi kertaa viikossa treenamassa. Vain pari läheistä ystävää.”

”Raakel Metso. Opiskelee iltalukoulussa kuvaamataidon opettajaksi, päivällä on tarjoilijana läheisessä ravintolassa. Äiti ja isä joka oli yksi seitsemästä kuolivat junatapaturmassa. Terroristit olivat asialla. Asunut siitä asti isovanhempiensa luona. ”

”Ja lopuksi. Mika Miettinen. Atk tuki-henkilö isossa firmassa. Isä on johtajana hyvä maineisessa yhtiössä. Äiti on yksi seitsemästä, mutta harmiksemme kuoli Pariisissa. Asuu yksin kerrostalossa, mutta viettää suurimman osan ajastaan töissä.” Dr.Alava huokaisi tyytyväisenä ja alkoi taas naputtaa tietokoneelle tiedostoja.

Miehet kuulevat takaansa liukuoven käyvän ja näkevät huoneeseen astuvan miehen ja naisen. Nainen tulee suoraan Dr.Alavan luokse.

”Dr.Alava, kaikki on valmiina. Joukkomme ovat sijouttautuneet kohteiden lähelle varmuuden vuoksi. Toivottavasti heitä ei tarvita ja koko homma sujuu siististi.” Nainen sanoi kalseasti. Tästä naisesta kyllä huomasi ettei hänen sydämmeensä mahtunut muuta kuin tiede.

”Kiitos Cissy. Entä mitä tietoja tuo Matias? Sinähän tulet juuri talolta?” Dr.Alava kysyi nostamattakaan katsettaan koneen näytöltä. Hän oli aina pitänyt Matiasta hieman hulttiona pojan kloppina, mutta tämä osasi silti työnsä joten häntä piti sietää.

”Niin tulen. Kaikki on mallillaan. Olemme käsitelleet myös kamerat ja automatiot. Suunnitelmat etenevät hyvin." Matias sanoi ja ryhdisti asentoaan. Dr.Alavalla oli yleensä aina jotain nalkuttamista hänen työpanostuksestaan. "Olen nähnyt heidän kuvansa ala-aulassa."

”Kyllä, saamme varsin pian tutustua näihin viiteen paremmin" Dr.Alava hymyili.

"Olen todella väsynyt." Cissy haukotteli "Mutta tästä tämä vasta alkaakin. Olen niin onnellinen! "

"Tiede-friikki" Matias mutisi.

"Gudon on valmis asutettavaksi." Kasper hymyili

"Tästä se alkaa"

Tässä oli nyt ensimmäinen osa. Aloitus. Kommentoikaa pliis :)

T: JUli